Tänään jahka selvisin pyöränhakureissulta takaisen kotipesääni tiskasin, sitten söin liikaa ja sitten investoin ajastani vajaan tunnin Skyrimin pelaamiseen (se peli jaksaa vieläkin yllättää! Joku Ryöväri nimeltä Rochelle the Red oli kidnapannut mun aviomieheni >:O ).
Kello löi aikalailla kolme kun istahdin pöydän ääreen, laitoin musiikkia kovemmalle ja aloin epätoivoisesti valita mitä kaikista teristäni sopisi tähän hommaan parhaiten.
 | ||
| Kuvahan on tietysti päivän työn jälkeen koska viivat. |
Päädyin vaihtelemaan, sillä paperista jää ikävästi paperihöttöä terään koko ajan. Huomasin siis istuvani kuutisen tuntia (välissä tauko jolloin söin jäätelöä ja katsoin kaksi ja puoli jaksoa muumeja) aloillani limupullo seuranani varsinaisessa zentilassa piirtämässä seeeeenttti keeerrrallaaan viivaa varoen koko ajan puhaltamasta liian lujaa kohti paperia tai huitaisemalla vielä märän viivan yli kädellä. Tapahtui jotain aivan käsittämätöntä: yhtä ainoaa vahinkoviivaa lukuunottamatta en roiskinut, raapinut enkä muutenkaan sählännyt musteella! En. Sotkenut. Karttaa! Harvinainen ja ainutkertainen suoritus, hyvä minä! Sen kunniaksi kulaus vihreää mandariinia.
 |
| Kompassia piirtäessä silmät jo haritti ja takapuoli oli puutunut. Pari viivaa enää! |
 | |
| Tadaa! |
Ja kyllä, olen vieläkin niissä samaisissa inspiraatiopärinöissä missä eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti