Winya Coiasiran nettisivuista

Tietysti on kiva, kun kerran teen lopputyöni omasta pelistä, perehtyä hieman siihen itse pelin sivustoonkin. Siellä on ollut pienimuotoinen remonttitauko tammikuusta asti, en ole oikein saanut itseäni tekemään sitä eteenpäin. Remontin ajan ei ole ollut mahdollista liittyä mukaan, sillä kirjoitin tietoja ja muita moisia uudestaan: liittymiskäytänteisiin tuli pieniä muutoksia, korjailin vähän historiatekstiä ja muuta.

Eilen kuitenkin, myöhään illalla tuli olo että nyt teen uuden ulkoasun. Olin pitänyt väliaikaisulkoasua remontin ajan että näin mihin kutakuinkin koodaan navigaation linkit ja tekstikentät. Se oli aika kaunis, katsokaa sitä :D

"Toi on taideteos."- Qummitus

Ennen eilistä minispurttia jäljellä remontissa oli siis kuvituksen laittaminen sinne tänne tekstin sekaan, ulkoasun vaihtaminen vieraskirjaan, foorumille ja pääsivustolle. Sekä toki pitää kirjoittaa uudet selkeämmät tiedot niille eläinjaleille jotka kelpaavat pelaajan hahmon lajiksi. Sitten se olisikin siinä ja voisin avata pelin jälleen uusille liittyjille. Eli.... kaikki potentiaali ehtiä saada koko juttu valmiiksi avajaisiin mennessä!

Nyt siellä näyttää tältä :D Mikäs sen parempaa kuin käyttää hiki hatussa piirrettyä teosta myös näin.
Pelifoorumillekin vaihdoin uuden ulkoasun, joka tosin on vain vähän erilainen kuin aikaisempi.

Aikaisemmassa oli erilainen otsikkofontti, orava oli paikallaan mutta ilman tuota häilyvää kuvajaista ja taustaväri oli lähellä jotain pergamentin rusehtavankellertävää. Oikeammin vaihdoin tästä melkeinpä vain taustavärin. Vihreiden rinkuloiden (jotka vaihtavat väriä kirkkaammiksi jos kyseisessä topicissa on uusi viesti) tilalle tulee uusi kuva, varmaankin nuppu joka sitten muuttuu kukaksi kun jossain on uutta luettavaa. Moisia pieniä kuvakkeenmuutoksia lukuunottamatta tuo nyt varmaankin pysyy tuollaisena C:

Vieraskirja näyttää muutoksen jälkeen tältä:

Jep, Silionhan se siellä. Miksi jättää potentiaalisia otsikkokuvia käyttämättä? 8D

Tekeminen sivujen parissa jatkuu mutta teitä ei tasan kiinnosta lukea kuinka rassaan jotain koodia tai etsin kirjoitusvirheitä joten en kerro niistä sen enempää, heitin teille nyt tämän visuaalisen puolen urkittavaksi :)

No niin so long good bye, ja ensi kertaan!

Nyagzarin saari, puita puita ja puita

Tämähän tietysti koskee eilistä, 8.5. eikä suinkaan tätä päivää. Olin vain niin totaalisen tööt urakkani jälkeen etten vain jaksanut päivittää tätä. Sen sijaan katsottiin Qummituksen kanssa kaksi elokuvaa, Veljeni Leijonamieli ja Mio poikani Mio. Ah, vanhat lastenleffat <3

Luonnostelun aloitin tietysti jo 7. päivä illalla, mutta jatkoin sitä aamulla about heti herättyäni siinä puoli kymmenen aikaan. Eli tilanne oli tämä: deadlineni oli kello kolme, sillä olin lupaillut saapuvani kolmen ja neljän välissä kehystämöön tuomaan loput kaksi työtäni. Ja klo kymmeneltä istuin vielä luonnostelemassa. Aika jännää oli, mutta tiesin että ehtisin.

 

Ja luonnoshan muuttui tällaiseksi. Pahoitteluni huonosta kuvasta mutta en ehtinyt sen kanssa enempää rassailemaan. Aikaisempi luonnos näytti siis tältä:

Hylätty versio. Miksi? Mitä isompi lohikäärme sitä enemmä puita se peittää, hähää!

Istuin siis sängyllä ja piirsin, piirsin.... ja sitten tuli aika aloittaa ääriviivat. Mä en tiedä miten onnistuin mutta kallistin kädessäni mustepulloa niin että aivan luonnoksen oikeaan reunaan, mun housuilleni ja päiväpeiton päällä onneksi olleen suttupaperin päälle vaan lorahti hervottomasti mustetta! Silloin huokaisin helpotuksesta että olin vahingossa ostanut vesiliukoista mustetta!
Kului about kaksi sekuntia kun olin noussut, napannut luonnoksen ja huuhtelin vessassa mustetta juoksevan veden alla: sain sen aika hyvin pois mutta jos (kun!) saavut näyttelyyn ja katsot tarkasti huomaa kyllä että oikeassa reunassa on jälkiä onnettomuudestani :'> Sitten vaan housut lavuaariin, toisen jalkaan ja nostamaan utelias kissa pois suttupaperin päältä, se oli jo ehtinyt astua toisella etutassullaan musteeseen ja eeeeikun kissa kainaloon ja tassupesulle. Se nurisi tyytymättömänä, tiesin että Noksukin olisi halunnut tehdä jotain luovaa...

Eniveis, sitten vaan uusi yritys ja viivaa viivan perään. Aivan järkkyä kyllä, ei riitä että lohikäärme, Nyagzar nimeltään, on aika piikikäs ja jännä vaan sen taustan pitää olla täynnä puita??!? Isoja puita, normikokoisia puita, outoja puita, puita! Ärghhhhhhh vallan tulee mieleen yksi vanhan sarjisyritykseni sivu jossa oli paljon puita. Urgghh vaikea uskoa että olin jo ysillä kun piirsin tämän, kylläpä piirtotyylissä on tapahtunu kehitystä :''''D
Eniveis, katsokaa: puita.

Hyhhhh en voi uskoa että näytän tämän täällä :'D Mun silmät ei kestä...

Ja kattokaa, lisää puita!

Siinä se on, viimeisenä valmistunut näkymä Nyagzarin saarelta ja itse Suurlohikäärmekin on päätynyt kuvaan. Pelissä lohikäärme tosin vielä uinuu jossain syvällä metsässään osittain muuttuneena puuksi mutta eiköhän sekin sieltä jossain vaiheessa heräile... ;)
Ja tämähän valmistui, jos muistan oikein klo. 14.58. Itseasettamani deadline oli klo 15:00. Siinä se hetken kuivui pöydällä ja ei kun kehystämöön.

Jaana, sanoinhan että ehdin :'D 

Noniin, mä olen valmis. Tai siis no, portfolion viimeistelyä ja tulostamista vaille valmis. Voisin tässä välissä kiittää teitä jotka tätä jaksatte/jaksoitte lueskella, säpsähdin ihan kun huomasin että blogilla on tällä hetkellä 1090 sivun katselua c:

Jes!

Seuraavaksi kirjoitan varmaan jotain ripustuksesta (tosin kuvia tulee vain omista töistäni koska en suinkaan halua spoilata!) ja tietysti Winya Coiasiran pääsivujen remontista!

Silion, Inaraion ja patonkihimo

Hyvinkäällä on jotkut italialaisranskalaiset markkinat ja sieltä sai niin nannaa patonkia että piti ihan hakea lisää, kaksi euroa kappale. Nommmms. Syön liikaa viljaa muttakun hyvää ;___;

Joo, ja mitä edellisessä postissa näytettyyn luonnokseen tulee se on tässä:

Joenvarsikylän hulinat piilottavat sisäänsä fauni Laon sekä vierailevan tähden, nuoren haltiapoika Gondrasin jolla on kävelysauva (Eskimo) sekä Mustuksen (musta kana, Qummituksen hahmon Kamirin kerran elänyt kana). Ja toki siniviittaisen Elyan (Suzume) ja puolivahingossa tulleen toisen vierailevan- eli roolipelin maailman ulkopuolisen hahmon joka on lähellä olijoista lähipänä oikeaa alareunaa - Luca (jos katsotte toooosi tarkkaan huomaatte vasemman korvan vieressä roikkuvan sulkakorviksen osan). Ai niin, ja tietysti kuvassa on myös Zechariam - Alaniksen viestinviejäorava.

Just juu noin pitkä sepustus jostain hahmoista mutta entä se itse prosessi? Niin intensiivistä piirtämistä ettei jää edes muistikuvia :'D
Ainakin joo, kuulemisen arvoista lienee että tätä tehdessä havahduin lukemaan tarkemmin mustepullon kyljen: non-waterproof... Kiva. No, pärjäillään.

Silionin jälkeen vuorossa oli Inaraion, jonka luonnos on tässä:

Joo tiedän, tosi iloinen ja näin mutta kun Inaraionista katoilee ihmisiä milloin Kirottuun Korpeen ja milloin orjakauppiaiden käsiin. Ihmisparat.
Aloitin tuon siirtämisen isommalle paperille heti kun sain Silionin tehtyä, ja tänään pakersin sen loppuun. Inaraionin jälkeen aloitinkin jo viimeisen (Viimeisen! Ehdin oikeasti ajoissa!) näkymän luonnostelun ja koska siinä on lohikäärme se tulee olemaan lasten leikkiä verrattaen näihin ihmisotus-väenpaljous-kuviin.

Kamir parka. Tiedättekös (ette varmaan) sen tunteen kun piirrät hahmoa ruoskittavana tuolleen säälittävästi ja sen hahmon pelaaja istuu vieressä? :'''D Ja suihkii välillä suihkepullolla. Ja tökkii vihreitä sormenjälkiä niskaan :''''D Parasta. Nyt mä menen syömään pipareita ja juomaan glögiä (Joulun jämät :'D) - hyvää kevättä siis vaan kaikille!

Wariand ja naudanveri

Eipä tässä ole kummemmin jaksanut blogia päivitellä! Tai siivota.... tai tiskata...
Mutta edistystä on toki tullut tässä viimeisen kolmen päivän aikana. Piipahdin kehystämössä kysymässä kuinka viime tipassa ehtivät neljä duunia kehystämään ja tekemässä kivan diilin. Samaten tekaisin Wariand-luonnoksen (jossa ei kylläkään sitä kaupunkia näy ehehe) valmiiksi, piirsin ääriviivat ja kahvitin ja maalasin. Siis oikeammin, tein valmiiksi.

Tai no valmis ja valmis, vielä puuttuu veri! Joo taas yksi näistä hetken mielijohteita mutta mikäs siinä: itse otin nokoset ja lähetin Qummituksen ostamaan verta kaupasta, hehe.

Repimis- ja veritestailuja. Vääääähän teki pahaa repiä vasta valmiiksi saatua työtä mutta minkäs teet, ilman verta idea olisi kärsinyt. Ai niin ja ollaanhan me verellä leikkimisen lisäksi leikitty robottikalalla! Ostettiin moinen Citymarketista, pistettiin se siniseen ämpäriin polskimaan ja tuoijotettiin sitä varmaan 20 minuuttia ihan hypnoosissa (me kaikki: kolme ihmistä ja neljä kissaa). Oli viihdyttävää!

Sitten toki seuraava kuva on jo vaiheessa, se valmistuu tänään (koska pakko :D).

Ja tähänkin kuvaan olen piilottanut pelaajahahmoja ja sivuhahmoja. Hehe :'3

Aaaaaaaaaahhhh ja aivan mulla on paras tapa lopettaa tää lyhyehkö blogitekstikatsaus: Kattokaa miten hienot kulmakarvat Qummitus teki mun delfiinille! Nimesin sen uudestaan Torpedoksi.

Vapunjälkeistä räsyilyä

Viikonloppunahan oli vielä kivasti töitäkin. Töiden jälkeen en pahemmin saanut piirtofiilistä (vaikka olisin tietty voinut pakottaa itseni) joten aloin kasailla näyttelyyn tulevaa portfoliota ja etsiä luonnoksia jotka olivat päässeet leviämään ympäri huonetta. Koska joo onhan tässä muutama luonnos tullut, vähemmän kuin olisi ollut kiva mutta ainakaan en ole käyttänyt luonnosteluun liikaa aikaa mikä joskus on itselläni vähän ongelma. Sen verran selkeät mielikuvat on päässä että luotan nyt niihin ja siihen että muutokset mitä teen näihin suttuihin toimivat.

Tuossaha noita on, samaten pelin esittelytekstin versio josta sitten kopioin käsin kahvipaperille.
Vasemmanpuoleinen petoeläin on Noksu ja oikealla löhöävä riiviö sen tytär Pii.

Jos tuijotatte kuvaa tarkasti huomaatte että yhdestä näkymästä on kolme eri versiota. Niistä aivan Piin takamuksen juuressa on ensimmäinen versio, jonka siis laitoin vaakasuuntaisesti vaikka ripustukseen tarvitsen pystysuuntaisen kuvan. Hyvä minä, no sen vieressä onkin sitten se pystyyn käännetty nopea versio. Tausta oli tässä ongelma, ja äätinkin että improvisoin sen ja sorrun pieneen abstraktiuteen tekosyynäni se, että tapahtumapaikalla ei sinänsä ole väliä ^^' Kolmesta ylin on lopullisen version luonnos.

Ja tässä oikean reunan closeuppi lopullisesta versiosta. Saaattaaapi olla että kukkapojan nimi on Arachil Braerka (minun) ja kumartunut mieshenkilö on hovista mystisesti kadonnut Lyoein Fánessúlië (eräs Chume).

Se siitä tältä aamulta (niin, olen aamulla tekemässä blogitekstiä, tämä on harvinaista) ja jos jaksan päivitän vielä tänään illalla lisää. Mutta mun "päivitän vielä tänään" tiedetään :'D

Kissa-assari, 1/3 valmista!

Uuuunohdin päivitellä juu hehe. Ja itseasiassa välttelinkin, mutta noh :'D
Vähän olen tässä välissä laiskotellut, mutta tein myös havainnointiretken Usmiin. (Se oli ihan oikeasti tärkeä reissu xD ) Kiipesin lähes vaakasuorassa kasvavaan koivuun ja tuhopoltin soijanakon nuotiossa. Ja totesin että Qummitus paahtaa perfektoja vaahtokarkkeja. Aloittelijan tuuria! :0
Ja koska on vappu en jaksa kirjoittaa mitään syvällistä joten länttään kuvan ja tulevaisuudensuunnitelmia.

Kissa-assarini Noksu jonka erikoisosaamiseen kuuluu luonnosten päällä istuminen.

Nyt alkaa armoton kiri koska tajuamus siitä että avajaiset on viikon päästä VÄHÄN ehkä lietsoo paniikkia :'D Ainakin olen vielä samassa inspismielentilassa kuin aikaisemminkin, joten hommiin vaan. Luonnoksista en vielä laita kuvia koska joo, mutta kaksi luonnosta on ja kaksi tulee lisää, todennäköisesti useampikin. Vielä tänään. Vappuna. Jeeeees.
Mä lähden tästä tuhlaamaan rahojani metrilakuun.

Terveisiä Qummitukselta! 

Pommiinnukkumisia ja unohtuneita metsiä

Juu tuota..... innostuin piirtämään yöllä, kuten aavistelinkin. Mutta ihan hyvä, sillä onnistuin viimein luomaan itsensä näköisen kuvan roolipelin yhdestä päähahmosta! Kyseessä on kuolleeksi luultu valtiatar Alanis, jota itse pelaan. Jotenkin oli vain niin suuret paineet että hylkäsin kaikki aiemmat luonnokseni hänestä. Noniin, tähän käytin siis tunnit 00:30 - 01:50 yöstäni.

Tässä on Alanis, alibi sille miksi nukuin pommiin. Kiitos Alanis :'D

Juu, siis nukuin pommiin. Heräsin vasta vähän yli kaksitoista, se oli kamalaa. Luulin että joooo kello on varmaan kymmenen. Eipä ollutkaan ehehehee..... hee. Siinä tuntui jo että jaa nyt meni tämä päivä ihan harakoille.

Kuitenkin kun kävin kaupassa, tuli semmoinen herännyt olo ja kaivoin kartan taas esille....kello oli lähempänä seitsemää illalla. Hupsista.
Siitä sitten aloitin maalaamalla vettä, sitten metsiä ja lopulta vuoria. Muutamaan otteeseen huomasin että oho, tuolla on metsäpläntti ilman väriä. Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Päädyin myös värittämään pohjoisosan ikirouta-alueet valkoisella vaikka se ehkä vähän syökin paperin vanhuusefektiä. Niitä ei muuten vaan erottanut lumialueiksi.
Jätän paperin reunojen viimeistelyn huomiselle, sillä näin väsyneenä en ala mitään niin riskialtista tekemään.

Kartta abouttiarallaa valmiina.

Ainiin. Winya Coiasiran pelaajajakunnan edustaja Qummitus lähettää anonyymejä terveisiä teille muutamalle jotka tätä blogia seuraatte! (Koska why not :D )

Maan keskiosassa kuminpurukuuroja

Hiiohoi ja Jaffa vihreä mandariinia pullo! Kokonainen puolentoista litran pullo... mutta kun se on niin hyvää ;u;

Tänään jahka selvisin pyöränhakureissulta takaisen kotipesääni tiskasin, sitten söin liikaa ja sitten investoin ajastani vajaan tunnin Skyrimin pelaamiseen (se peli jaksaa vieläkin yllättää! Joku Ryöväri nimeltä Rochelle the Red oli kidnapannut mun aviomieheni >:O ).
Kello löi aikalailla kolme kun istahdin pöydän ääreen, laitoin musiikkia kovemmalle ja aloin epätoivoisesti valita mitä kaikista teristäni sopisi tähän hommaan parhaiten.

Kuvahan on tietysti päivän työn jälkeen koska viivat.

Päädyin vaihtelemaan, sillä paperista jää ikävästi paperihöttöä terään koko ajan. Huomasin siis istuvani kuutisen tuntia (välissä tauko jolloin söin jäätelöä ja katsoin kaksi ja puoli jaksoa muumeja) aloillani limupullo seuranani varsinaisessa zentilassa piirtämässä seeeeenttti keeerrrallaaan viivaa varoen koko ajan puhaltamasta liian lujaa kohti paperia tai huitaisemalla vielä märän viivan yli kädellä. Tapahtui jotain aivan käsittämätöntä: yhtä ainoaa vahinkoviivaa lukuunottamatta en roiskinut, raapinut enkä muutenkaan sählännyt musteella! En. Sotkenut. Karttaa! Harvinainen ja ainutkertainen suoritus, hyvä minä! Sen kunniaksi kulaus vihreää mandariinia.

Kompassia piirtäessä silmät jo haritti ja takapuoli oli puutunut. Pari viivaa enää!

Tadaa!

 

Aina tuntuu yhtä hirmuisalta kumittaa (kumini muuten kuoli aikalailla, hehe) se aikaisempi työpanos pois musteen kuivuttua mutta kyllä se aina kannattaa. Toivon tänään pääseväni jo värien ja muun hauskuuden kimppuun mutta kuusi tuntia, kamoon! Okei no sen seurauksena tekee vieläkin mieli piirtää mutta ei, EI karttaa kiitos xD Voisinkin raahautua tuolilta huikeat puolitoista metriä sängylle löhöämään ja piirtämään jotain muuta... Winyaan liittyvää kenties! Jos ei muuta niin oravia pelin nettisivujen kuvitukseksi. Huomenna sitten tuliterässä vesivärien ja kynttilän kimppuun, oujee!

Ja kyllä, olen vieläkin niissä samaisissa inspiraatiopärinöissä missä eilen.

Karttaluonnoksia

Noniin käytin suuren osan päivääni siivoamiseen koska ennakkotehtävänä kollaasi, niin no, huone täynnä paperisilppua 8--D

Toivoin totisesti että olisin voinut pysäyttää ajan ja vaan piirtää ja piirtää ja piirtää, en ole kokenut pelini suhteen moista inspiraatiotulvaa varmaan kahteen vuoteen!
En tiedä mistä pelifoorumin aktiivisuuspurkaus sai alkunsa, mutta se vaikutti meikäläisen motivaatioon erittäin positiivisesti ja saikin aikaan sen että en meinannut malttaa edes räpyttää silmiäni kun pääsin vauhtiin kartan kanssa. Tuntui niin typerältä kun silmät vaan kuivui päähän ja suu juuttui tuskaisaan hymyyn (jota kukaan ei onneksi nähnyt, haha näytin varmaankin typerältä virnistellessäni tietokoneen edessä).

Aloitin hieman A3-kokoa isommasta paperista joka oli täynnä puoliabstrakteja viivoja joista en tajunnut juuri mitään, hyvä kun erotin missä Suurjärvi sijaitsee.

Lyijytäytekynän kärki on kutakuinkin Ios-saaren kohdalla. Tuosta lähdin liikkeelle kun mietin mikä on maata ja mikä vettä.

 Pakertelin hetkisen (tunteja, tunteja....) viivojen etsimisen ja vahvistamisen parissa, lopulta asiat alkoivat erottua paremmin.

Maan erottaminen merestä on aina huhhuh, homma. Lopputuloksen kannalta erittäin tärkeä, mutta kyllä alkaa silmä harittamaan kun etsii oikeita reunan muotoja mihin kohtaan pitää lisätä korkeutta että näyttää järkevältä. Sama tietysti vielä erikseen metsien kanssa. Mitä piipertämistä, ja teen tätä vielä vapaaehtoisesti!

No niin, nyt erottaa jo maan ja meren toisistaan.Virra-joki jakaa saaren koillis- ja lounaisosaan ja tällä jaolla on peleissä yllättävän iso merkitys. Minulle sillä ei niinkään ole merkitystä, sillä joen kummallakin puolella oli aikalailla saman verran piirrettävää, huh.... Ah mutta olipas kivaa. Huomenna sitten muste ja värit kehiin! Niin, ja kynttilä.

Uusi blogiteksti, uudet kujeet!

Jees, nythän onkin niin että aika on kulkenut aivan älyttömän lujaa, putoilen sen kelkan kyydistä koko ajan!

Ja nyt näyttääkin siltä että on aika aloittaa niinkin jännä projekti kuin

 Hyrian Taidekoulun lopputyö!

Aiheeksi mokomaan päätyi oma fantasiaroolipelini maailma, jonka kanssa olen nyt puoli vuosikymmentä pakertanut. Aluksi piti vain maalata jotain fantasia-aiheesta mutta lopulta huomasinkin tuijottavani pelimaailman karttaa sillä ilmeellä että joo, tää on hyvä.

Tuijottakaa tekin sitä, se on tässä c:

Pyrin lopputyössäni enemmän tai vähemmän luomaan Gwanantharista uskottavan fantasiamaailman luovalla syventävää kuvitusta elöistä, maisemista ja tilanteista. Toteutustavan valitsin tämänhetkisen pakkomielteeni ja myös kartan tekotavan mukaan: kahvi, muste ja vesivärit!

Lopputyönäyttelyyn en tuota karttaa ole viemässä, se on niin turkasen pieni että mahtuu A4-kokoiseen säälittävään skanneriini. Sen sijaan, seuraava blogitekstini (joka saattaa tulla jo myöhään tänään illalla :D ) käsittelee työtäni kartan suurennuksen parissa!

Pysykää siis kanavalla!