Kävin viime perjantaina Promenadigalleriassa ostamassa maaleja ja näillä nyt mennään ainakin toistaiseksi. Taas oli akryylin tuntuma ihan erilainen kuin muistin, olen vannoutunut öljyväri-ihminen.
 | ||
| Näiden lisäksi jämäpurkit valkoista ja sinistä. |
Herääminen oli tänään(kin) jokseenkin haastavaa, olin niin unenpöpperössä että laitoin kuin refleksissä herättäjäkännykän torkulle - neljä kertaa. Sitten sen neljännen kerran jälkeen meinasin nukahtaa puhelin kädessä kuola valuen tyynylle. Siinä vaiheessa taisinkin havahtua, ei, nyt on pakko nousta. Pakotin itseni syömään omenan aamupalaksi, vaikka mitään ei olisi tehnyt mieli syödä.
Alkuperäisen suunnitelmani, eli kello yhdentoista sijaan olin perillä päiväkodilla abouttiarallaa puoli kahdeltatoista ja saman tien aloinkin suojaamaan lattiaa ja listoja.
Unohdin paljon asioita kotiin, kuten paletin ja palettiveitsen sekä armaat vaahtomuovituputtimeni, snif. Oli pakko pärjätä ilman niitä ja taistelinkin aseettomana alkukökköyttä vastaan puolikoomassa ja tämmöistä jälkeä tuli.
 |
| Kyllä, tuo nurmen oikeassa reunassa, tummemmalla alueella oleva läntti on juurikin se "Yrgh mä vihaan näitä maaleja"-kohta joka aina tulee vastaan kun tekee akryyleillä. Onneksi myöhemmin helpotti. |
Aloitinkin kesästä syksyn sijaan, koska syyspäätyyn tehdään ensi viikon loppupuolella ja sitä seuraavan alussa pientä pintatouchia alias tuhotaan taulujen pidikeruuvien kolot.
Huomenna sitten jatkan ainakin jonkin verran JA muistan tuoda ne mitä tänään en muistanut.
Aamen.
 |
| "Ei neonvihreitä limakäsiä tälle vyöhykkeelle plz." |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti