Justiisa juu, eilen kirjoitin hienon tarinan kuvineen eilisestä prosessista mutta arvatkaapa muistinko julkaista sitä: en. Eikä bloggerinmokoma tietenkään tallentanut sitä luonnosta automaattisesti (jäkä jäkä, mulla on oikeus jäkättää, olenhan bloggerin asiakas ja asiakas on aina oikeassa).
Hyppään siis julmasti eilisen yli ja kerron vain lyhyesti mitä tein eilen: maalasin 8-D Maalasin vähän lunta talveen ja kukkia kesään.
 |
| Tiistai ennen sen päiväisiä lisäyksiä. |
 |
| Tiistain jälkeen ekat kukat seinällä: lemmikit |
Tiistaina myös totesin, että Vehkojan Pyrhösen lihapullat ja muusi on supernamia. Parasta moista ikinä mitä oon syönyt.
~-~-~-~-~-~-~-
Tai siis se tapahtui jo eilen mutta toteutui vasta tänään: vaihdoin kännykän herätysäänen hieman lempeämpään ääneen ja jes, heti oli helpompi herätä!
Silti otin ihan muodon vuoksi kymmenen minuutin torkut, oli makoisaa.
Olin päiväkodilla vähän yli yhdeksän aikaan ja yhden ainoan päiväkotilapsen pirteä 'moi' piristi päivääni tosi paljon. Hassua kuinka pienestä ihmisen aamu voi olla menemättä pilalle >3< Ja on muuten tosi ristiriitaista tämä mun suhteeni aamuherätyksiin. Tykkään kyllä aamusta, aamu on aivan mahtava vuorokaudenaika, aurinko nousee ja kaupunki heräilee ja sitä rataa. Ja sitten kuitenkin joka kerta se oma herääminen on kamalaa. Pfft.
Ihan typerää ahdistua jostain pikku palautekeskustelusta mutta kai se on ihmisen geeneissä: eikä se opettajaotus mua tälläkään kertaa syönyt, vähän näykki vaan :'>
Lähes yksimielisesti päätettiin että maalailen tänään isoja pintoja, mitä ihan mieluusti aloin sitten tekemäänkin: ei tarvitse nähkääs ajatella mitään. Ah.
Lastenlauluja kuulokkeista soimaan ja tunnelma on täydellinen. Olen jo vähän jopa harjaantunut strategisissa väistöliikkeissä mitä tulee päivän mittaan ihan jumpaksi asti, sillä käytävällä on liikettä.
Varsinkin tuli liikuttua kun maalasin syksyn puun runkoa, se kun on ihan oven vastapäätä.
 | |
| Suurimman osan tästä tein tänään. |
 |
| "Joo joo, en mä mikään kone ole!" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti