Niin, se viime viikko...

3.11. maanantaina kävin viikonlopusta loppuunkuluneena piirtämässä käytävän seinään!
Se on terapeuttista, aina kielletään 'älä sinä tyttö kulta piirrä seinään' hah hah. Enhän minä, ehen...
Piirtelin näiden luonnoksesta paranneltujen versioiden pohjalta ja tein niitä surullisenkuuluisia muutoksia.

Mm. vadelmapuska siirtyi ja jänis ja siilin talvipesä vaihtoivat paikkaa.

Mikä Photoshopin taidonnäyte.

Olin tietysti arvioinut väärin seinien mittaa ja kahden ensimmäisen vuodenajan tila olikin suurempi kuin muistin, joten pääsinkin aloittamaan niillä 'kyllä tää muuttuu vielä seinällä'-luonnoksilla, liu'utellen vuodenaikojen vaihtumiskohtia ovien toisille puolille.
   Oli yllättävän haastavaa saada maan pinta jotakuinkin samalle tasolle, mutta t-paidan hihan etäisyyden lattiasta tarkistaminen kontillaan auttoi. (Konttasin pitkin sitä käytävää edes takaisin ja olo li kuin tarhalapsella.)
Luonnostelin seinään maan lisäksi kaikki perusjutut, ja aloitin toki puista. Puista, joista ei nyt tullutkaan identtisiä (koska hyi) eli kolminkertaisesti 'iik, en ole kai ikinä piirtänyt puuta tosta noin vaan' fiilistä. Hyvin ne sinne kuitenkin mahtuivat, ja kaikki vielä saman kokoisina.

Puiden jälkeen pääsin tietysti siihen odottamaani vaiheeseen, eli eläimiin. Eläimet olivatkin ainoita joista sain kuvia, koska pitkä käytävä, huonohko kamera ja hento lyijykynän jälki ei vain riitä kokonaiskuvan näyttämiseen.

Siilistä on aina hyvä aloittaa.

'Ekstratilaan' mahtui kätevästi lumiukko.

Jänis, jonka paikka vähän vaihtui mutta varpua se silti nakertaa.

Siiliperhe tallustelee kevään kohdalla kohti kesää. Siilinpoikaset perustuvat aitoihin siileihin, jotka hoidosta huolimatta menehtyivät: nimiltään Rusti, Cyril ja Reifel (sekä ensimmäisenä menehtynyt Luca)

Yksi kesän linnuista. Varmaankin varpunen.