One does not simply walk into Mordor

Kumma kyllä, mulla on juuri sellainen olo että olisin yrittämässä Mordoriin jalkaisin! Ihan typerää, ottaen huomioon että maalasin tänään loppuun sen mitä oli maalattavissa: syksyn.

Valitettavasti koko tämä päivä meni teen koska on pakko-asenteella eikä olisi ollenkaan huvittanut koskea pensseleihin siitä pahuksen maalista nyt puhumattakaan. Värien sekoittamisesta ei meinannut tulla mitään, kaikista tuli tavallaan mustelman värisiä hyvän aikaa ennen kuin lopulta onnistuin.

     Aloitin 'äkkikesällä' eli kevään osalla ja leskenlehdellä (hyss, kyllä se on leskenlehti eikä voikukka!) ja jos päivästä pitää jotain epämasentavaa ilmapiirin lisäksi kaivaa se oli tämän kohdan maalaaminen.

Saanko tähän väliin avautua? Saan? Hyvä! Avaudun aiheesta kasvit. Mä olen vannoutunut eläinten maalaaja ja kasvit yhdistettynä tähän armottomaan maalaustahtiin (oma mokani, myönnän) ja maaleihin jotka ei suostu yhteistyöhön tää homma on aivan kamalaa 8---D Siis, enemmän tai vähemmän huonotuulisenta plörtsäillä muovimaalin kanssa siveltimellä jolla ei saa tarkkaa jälkeä ja AAAAAARRRHHHHHHGGGH!

Ah, helpotti. Nyt voidaan jatkaa.

    Siili ei näytä siltä miltä olisin halunnut, mutta totean että kyllä se näyttää siitä huolimatta ihan kivalta. Mutta mikäpä tässä olisikaan onnistunut samalla tavalla kuin mielikuvassani joka oli olemassa joskus ennen kuin aloitin maalaamaan. Siinä se sitten vähitellen katosi kokonaan ja korvautui kaikella muulla kuin mitä olin lupaillut, hups.

Mutta huomatkaa kaksi kärpässientä - kärpässienen lupasin ja kuulemma yksi ei riittänyt >:D Kärpässienipastaa tarjolla, kuka tulee syömäään?

   Pliis, ei puhuta noista lehtikasoista ;u; Musta ne näyttää edelleen iloisen hipin oksennukselta mutta hys se on salaisuus xD Kyllä niistä saa lehtikasatkin, mutta vain jos katsoo kokonaisuutta. Jos joku alkaa joskus tarkastelemaan noita kasoja tarkemmin, olen pahoillani hänen puolestaan 'u'
Oravien maalaaminen oli karmeampaa kuin pitäisi, mutta syytän tunteesta vain ja ainoastaan deadline on tänään-paniikkia, jonka vallassa oli koko päivän. Lehtikasassa olevan kurren nimi on muuten Sofia - se onkin toistaiseksi ainoa eläin jolla on nimi.

Se on Sofia, koska musta Sofia on tosi ihana nimi ja ainakin toistaiseksi kaikki tapaamani Sofiat ovat olleet aivan huipputyyppejä. Pääsyy on se, että kun aloittelin maalaamaan kesää, (muistaakseni) Lemmikkien eteisen ovesta kurkisti pikkuinen tyttö joka ei malttanut keskittyä kesken olevaan pukeutumiseen vaan jutteli hetken meikäläisen kanssa - ja pelasti sen päiväni aivan totaalisesti.

Siinä se syksy nyt on. En ole erityisen tyytyväinen... mutta enhän mä koskaan ole! Etenkään nyt. Mun pitää aina piilottaa kaikki tekeleeni ainakin vuodeksi ja sitten vasta uskallan katsoa sitä ja todeta onko se nyt hyvä vai ei. Tämän takia mua suuresti hirvittääkin (söin tänään muuten hirvi-nauta-lihapullia ja namia oli) huominen arviointikeskusteluasia sillä on oletettavissa että joudun huomenna a) katsomaan tätä teosta taas ja b) kommentoimaan sitä. Yhyy. Tiedän että olisi pitänyt/olisin voinut tehdä niin monia juttuja ihan eri tavalla..... voisinks mä vaan matkustaa ajassa taaksepäin?

Kas tässä se on - "Vaahteran tarina" ja käytävä jota on mahdoton valokuvata :'3

   
 Tähän loppuun surullisenpirteästi kirjustan vielä tunnustuksen: koska alareunan liukuväri ei onnistunut sitten yhtään, palaan vielä pelottelemaan päiväkodin tätejä muutaman viikon tauon jälkeen ja viimeistelen alareunan ja mikäli raksamiehet suo, myös maalaan noiden ruuvinreikien päälle taktisia lehtiä ja lumihiutaleita. Ties vaikka ne ruuvit olisi silloin jo saatu pois :'>

   Kirjoitan vielä huomenna (olettaen että selviän huomisesta) omaa kommentointia koskien koko näyttöjaksoa. Sen jälkeen onkin vähän kysymysmerkki miten tämän blogin käy. Saattaapa olla, että jatkan tänne kirjoittelua... tai siis ai niin, koulun sähköposti. JOS jotenkin saan siirrettyä blogin toiselle sähköpostiosoitteelle, siinä tapauksessa jatkan toilailuistani kirjoittamista.

Miksi, sähän inhoat blogeja?

Inhosin. Hehe. Nyt se on vaan terapeuttista ja tapa kerjätä sympatiaa hups en kai oikeasti kirjoittanut tuota?